Kalevalainen raamattu

Koko: 49 x 185 cm

Kerran muinoin, kun maa vielä oli nuori, tapahtui, että Kalevalan sankarit Väinämöinen ja Ahti Saarelainen seikkailivat meren syvyyksissä. He löysivät merenneidon, joka oli jumalallinen olento, mutta joka oli joutunut pahan lumouksen kohteeksi. Merenneito oli kietonut itsensä myrkylliseen käärmekuoreen, ja sen myrkyllinen hengitys oli vaarallista kaikille.

Väinämöinen ja Ahti Saarelainen päättivät vapauttaa merenneidon lumouksesta, ja he suunnittelivat juonen. He kutsuivat apuun Jeesuksen, joka oli tuolloin taivaassa, ja pyysivät häntä tulemaan heidän avukseen. Jeesus saapui paikalle ja hän antoi Väinämöiselle voimaa ja voimakkuutta.

Väinämöinen tempaisi käärmekuoren merenneidon ympäriltä ja heitti sen kauas pois. Merenneito vapautui lumouksesta ja kiitti Väinämöistä ja Ahti Saarelaisen rohkeudesta. Mutta käärmekuori oli jo kauan sitten ottanut uhrinsa – Väinämöisen ja Ahti Saarelaisen käsivarret olivat muuttuneet käärmemäisiksi. Heidän sormensa muuttuivat käärmeiden kynsiksi ja heidän ihoaan peitti käärmemäinen suomutus. Heidän hengityksensä oli myrkyllistä ja heidän silmänsä loistivat kuin käärmeiden.

Väinämöinen ja Ahti Saarelainen palasivat Kalevalaan, mutta ihmiset pelkäsivät heitä ja karkottivat heidät pois. Heidän täytyi paeta metsiin ja luoliin, missä he elivät erakkoina, poissa ihmisten ilmoilta. Heidän tarinastaan tuli legenda, ja ihmiset pelkäsivät heitä vielä sukupolvien jälkeenkin. Väinämöinen ja Ahti Saarelainen kantoivat käärmemäisiä piirteitään loppuelämänsä ajan, mutta he olivat onnellisia tietäessään, että olivat pelastaneet merenneidon.