Kuvien tuoreus on usein se nuoreus joka kiinnostaa kalojakin syödessä. Harvapa meistä näet haluaa lautaselleen vaikkapa jo parhaat päivät nähneensä pasuria mutta liikuttaessa tällaisen sisäisen mielenmaiseman tasolla menettää ajallinenkin kuvaus monesti tehonsa ja samalla jopa tenhonsa. Enää eivät auta väkevätkään voimasanat. Eivät riivaukset eivätkä manaukset a mihin mie jäin? Jäin kait siihen että tavallaan tämä Antirovka on aivan todellinenkin pitäjä itäisessä Suomessamme mutta mitä me puolestaan siellä tässä nyt näemme on vahvastikin epätodellista. Eihän Gaddafiakaan ole näet enää fyysisesti olemassa vaikka miehen perintö elää vahvana varmasti yhä tämänkin päivän Libyassa.